5.8.2004

Hovioikeuden päätös 14.4.2004

Hovioikeus totesi, että psykiatri oli tavannut lapset kaksi kertaa siten, että hän oli haastatellut kumpaakin lasta ensin erikseen ja sitten yhdessä. Toisella käyntikerralla psykiatri oli tavannut lapsia yhdessä. Tilaisuuksissa ei ollut ollut muita läsnä. Psykiatri oli tavattuaan lapsia kaksi kertaa ollut vakuuttunut heidän mielipiteestään katsoen enemmät tapaamiset tarpeettomiksi. Hän oli yhteenvedossaan todennut seuraavaa: "Poikien selvä oma mielipide oli kummallakin, että he halusivat voimakkaasti jäädä Suomeen ja äidin luokse. Siirto USA:han olisi todennäköisesti hyvin traumaattinen toimenpide. Vanhemman pojan iän huomioon ottaen siirto olisi sikälikin väärin, että hänen ikäistään ei voi sijoittaa vastoin hänen tahtoaan ilman äärimmäisen pakottavaa syytä ja silloin vain esim. psykiatrisista syistä. Nuorempi poika puolestaan ei ehdottomasti halua pois veljensä luota ja heidän erottamisensa olisi vakava psyykkinen uhka. Lisäksi katson nuoremman pojan iästään huolimatta niin kypsäksi, että hänen mielipiteensä tulee keskeisesti huomioida sijoituksesta päätettäessä ja hänkin haluaa kiistatta jäädä äidin luo ja Suomeen."

Terapeutin 5.9.2003 päivätyn lausunnon mukaan lapsilla oli joitain hyviä muistoja isästä, mutta he olivat kokeneet isänsä pelottavana ja arvaamattomana. Lapset olivat ilmaisseet tyytyväisyytensä Suomessa olemiseen ja kokivat elämänsä turvalliseksi. Lapset olivat syksyllä 2003 isälleen kirjoittamissaan kirjeissä ilmoittaneet haluavansa asua Suomessa. Lapset olivat 13.9.2003 tavanneet isänsä valvotuissa olosuhteissa. Vanhempi poika oli tuolloin ilmoittanut ikävöivänsä isäänsä ja haluavansa tavata tätä sekä kertonut isälleen haluavansa asua Suomessa. Psykiatrin selvityksen mukaan lapset halusivat tavata isäänsä useamman vuoden kuluttua. Terapeutin 3.2.2004 päivätyn lausunnon mukaan lapset olivat kiintyneitä toisiinsa ja vanhempi heistä oli huolehtiva isoveli. Nuorempi koki vanhemman turvalliseksi ja läheiseksi. Heidän keskinäistä kiintymystään vahvistivat heidän yhteiset kokemuksensa. Nuoremmalle pojalle aiheutti pelkoa muun muassa ajatus mahdollisuudesta joutua asumaan erossa veljestään. Myös terapeutin käsityksen mukaan lasten erottaminen toisistaan oli heille henkinen uhka.

Hovioikeus oli harkitessaan sitä, oliko lasten mielipiteeseen kiinnitettävä huomiota ottanut huomioon seuraavaa. Lapset oli jätetty palauttamatta loppukesällä 2003. Sen jälkeen he olivat saaneet olla yhteydessä isäänsä joitakin kertoja tapaamalla hänet sekä kirjeitse ja puhelimitse. Lasten ikä huomioon ottaen mainittu erossa olemisen aika ei ollut yleisen elämänkokemuksen mukaan vaikuttanut heidän mielipiteisiinsä palauttamisen osalta. Psykiatrin selvityksen mukaan molemmat lapset olivat saavuttaneet sellaisen iän ja kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä oli aiheellista kiinnittää huomiota. Alle 10-vuotiaiden lasten mielipiteille ei oikeuskäytännössä yleensä ollut annettu merkitystä. Vanhempi pojista oli täyttänyt 12 ja nuorempi 9 vuotta. Edellä selostetut muut lapsia koskevat seikat tukivat psykiatrin selvitystä. Lapset olivat ilmoittaneet, että he halusivat jäädä asumaan Suomeen. Lasten erottaminen toisistaan oli selvästi heidän etunsa vastaista. Asiassa ei ollut esitetty mitään sitä tukevaa selvitystä, että lapset haluaisivat palata Yhdysvaltoihin.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoi lasten saavuttaneen sellaisen iän ja kypsyyden, että heidän mielipiteeseensä oli kiinnitettävä huomiota. Tämän vuoksi ja kun he olivat vastustaneet palauttamistaan Yhdysvaltoihin, hovioikeus harkitsi lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla hylätä A:n hakemuksen lasten palauttamisesta Yhdysvaltoihin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Riikonen, Erkki Koivula ja Anita Stenberg. Esittelijä Outi Holmström.

Perustelut

Asian tausta

1. Amerikan yhdysvaltojen Etelä-Carolinan osavaltion Greenvillen piirin perheoikeus on tuominnut 23.3.2001 antamallaan päätöksellä avioeroon A:n ja B:n, jotka tuolloin asuivat vakituisesti Greenvillessä ja joista A edelleen asuu siellä. Avioeropäätöksen määräykset lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta perustuivat puolisoiden tekemään sopimukseen, jonka perheoikeus vahvisti. Sopimuksen mukaan puolisoiden yhteiset lapset määrättiin heidän yhteishuoltoonsa siten, että lapset asuivat isänsä luona. Tapaamisoikeuden osalta äidillä oli sopimuksen mukaan oikeus pitää lapsia luonaan joka toinen viikko. Lasten kesälomalla äiti sai viedä lapset vierailulle Suomeen.

2. Lasten oli määrä palata kotiinsa Yhdysvaltoihinelokuussa 2003 ennen heidän kesälomansa päättymistä, mutta näin ei tapahtunut, vaan B jäi lasten kanssa Suomeen, missä hän ja lapset ovat siitä lähtien oleskelleet. A teki 13.10.2003 Helsingin hovioikeudelle Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen (Haagin sopimus) perustuvan hakemuksen lasten palauttamiseksi Yhdysvaltoihin. Hovioikeus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että lapset olivat vastustaneet palauttamista.

Sovellettavat säännökset

3. Suomen saatettua voimaan Haagin sopimuksen sen keskeiset määräykset on sisällytetty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettuun lakiin (lapsen huoltolaki). Asiaa on arvioitava näiden säännösten mukaan ottaen huomioon Haagin sopimuksen määräykset ja sopimuksen tavoitteet.

4. Haagin sopimuksen mukainen lapsen palauttamista koskeva ratkaisu on pidettävä erillään lapsen huoltoa koskevasta ratkaisusta.

5. Haagin sopimuksen tarkoituksena on turvata lapsen huoltoa koskevien ratkaisujen noudattamista sekä sitä, että huoltoa koskeva riidat ratkaistaan siellä, missä lapsen asuinpaikka on. Sopimuksen mukaisella järjestelmällä pyritään torjumaan muun muassa se, että jompikumpi vanhempi rikkomalla lasten huoltoa koskevaa päätöstä tai sopimusta omavaltaisin toimin siirtää lapset pois asuinpaikastaan toiseen valtioon ja aikaansaa siten muutoksen lapsen olosuhteissa, joilla sittemmin voi olla merkitystä huoltoon liittyvien ratkaisujen ja toimivallan kannalta.

6. Määräys lapsen palauttamisesta ei sisällä kannanottoa siihen, miten lapsen huoltoa koskevat kysymykset olisi vastaisuudessa järjestettävä. Tällaisella määräyksellä pyritään oikeudettomasti muutetun asiaintilan mahdollisimman nopeaan ennallistamiseen palauttamalla lapsi siihen valtioon, jossa hänellä oli asuinpaikka ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä. Mikäli huoltoa koskevaa ratkaisua on tarvetta muuttaa, siitä päättäminen kuuluu viimeksi mainitun valtion toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

7. Ajan kuluminen voi muuttaa lapsen tilannetta ja suhdetta vanhempiin tavalla, joka on omiaan vaikuttamaan luvattomasti toimineen vanhemman eduksi. Haagin sopimuksella pyritään ehkäisemään sitä, että voimassa olevaa huoltoratkaisua rikkonut vanhempi voisi hyötyä oikeudettomasta menettelystään. Tämän vuoksi lapsen palauttamista koskeva asia tulee ratkaista mahdollisimman joutuisasti.

Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oleva kysymys

8. Asiassa on riidatonta, että lapsilla oli välittömästi ennen luvattomaksi väitettyä palauttamatta jättämistä asuinpaikka Yhdysvalloissa, joka on Haagin sopimuksen osapuoli.

9. Asiassa on myös riidatonta, että lasten palauttamatta jättäminen loukkaa lasten isälle kuuluvia Greenvillen piirin perheoikeuden 23.3.2001 antamaan avioeropäätökseen perustuvia lasten huoltoon kuuluvia oikeuksia. Asiassa ei enää täällä edes väitetä, etteikö isä olisi käyttänyt huoltoon perustuvia oikeuksiaan taikka että hän olisi antanut palauttamatta jättämiseen suostumuksensa tai olisi sen joko nimenomaisesti tai hiljaisesti hyväksynyt. Näin ollen lasten palauttamatta jättäminen on lapsen huoltolain 32 §:n mukaan luvatonta. Lain 30 §:n mukaan tällöin on lähtökohtana, että lapset on heti määrättävä palautettavaksi siihen valtioon, jossa heillä oli asuinpaikka, eli tässä tapauksessa Yhdysvaltoihin.

10. Näin ollen asiassa on nyt ensisijaisesti kysymys siitä, voidaanko lasten palauttamista koskeva hakemus hylätä lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla lasten vastustuksen vuoksi.

Kieltäytymisperusteiden arviointi

11. Lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lapsen palauttamista koskeva hakemus voidaan hylätä, jos tuomioistuin toteaa lapsen, joka on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että hänen mielipiteeseensä on aihetta kiinnittää huomiota, vastustavan palauttamista. Lainkohta vastaa Haagin sopimuksen 13(2) artiklan määräystä. Tätäkin säännöstä tulkittaessa tulee ottaa huomioon sopimuksen edellä kuvattu tarkoitus.

12. Kieltäytymisperusteetkin on tutkittava joutuisasti ja ottaen huomioon, että palautusasiassa ei ole kysymys siitä, miten lapsen huolto olisi vastaisuudessa järjestettävä.

13. Asiassa on ratkaistava, ovatko lapset lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastustaneet palauttamistaan Yhdysvaltoihin ja onko heidän mielipiteeseensä tuon säännöksen valossa kiinnitettävä huomiota.

14. Arvioitaessa, voidaanko lasten katsoa vastustaneen palauttamista yllä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla, on kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko lapset ymmärtäneet, mistä on kysymys. Kuten edellä on todettu, lapsen palauttaminen on eri asia kuin kysymys lapsen huollon, asumisen ja tapaamisoikeuden järjestämisestä vastaisuudessa. Lisäksi on otettava huomioon, että vastustava tahdonilmaisu sinänsä ei riitä kieltäytymisperusteeksi, vaan merkitystä on sillä, onko lapsi saanut asiasta riittävästi tietoa, onko hän voinut harkita asiaa huolellisesti ja onko hän muodostanut ja ilmaissut tahtonsa aidosti ilman pakkoa, taivuttelua, manipulointia tai muuta sopimatonta vaikuttamista.

15. Lapsen edellytykset itsenäisen ja asian riittävään ymmärtämiseen pohjautuvan kannan muodostamiseen riippuvat muun ohella hänen iästään ja kehitystasostaan. Näin ollen kysymys siitä, mikä on lapsen oman tahdon sisältö, ja kysymys siitä, onko lapsella riittävä ikä ja kypsyys kannan muodostamiseen, eivät ole selkeästi erotettavissa toisistaan. Nyt sovellettavien säännösten mukaan ei myöskään ole kiinteää ikärajaa sen suhteen, milloin lapsen vastustus on este palauttamista koskevan määräyksen antamiselle tai sellaisen täytäntöönpanemiselle.

16. Tässä tapauksessa on vedottu lasten- ja nuorisopsykiatrin sekä taide- ja leikkiterapeutin lausuntoihin selvityksenä siitä, että lapset vastustavat palauttamistaan Yhdysvaltoihin. Psykiatri on tavannut lapset kahdesti tammikuussa 2004 eli puolisen vuotta sen jälkeen, kun lapset olivat saapuneet Yhdysvalloista Suomeen. Tapaamiset olivat kestäneet yhteensä pari tuntia. Terapeutti on tavannut lapset 21.8.2003 - 12.1.2004 kaikkiaan 12 kertaa, joista 11 oli terapiatapaamista. Niissä käytettiin keskustelun lisäksi leikki- ja taideterapiametodeja.

17. Psykiatrin lausunnon mukaan pojat ovat vastanneet ehdottoman kielteisesti kysymykseen, haluavatko he muuttaa isänsä luo. Perusteeksi he ilmoittivat isän raivoamisen ja kyvyttömyyden hillitä itsensä. Psykiatrin mukaan kummankin pojan selvä oma mielipide oli, että he haluavat jäädä Suomeen äidin luokse.

18. Terapeutin lausunnon mukaan pojat kertoivat toiveestaan jäädä asumaan Suomeen. Elämä Suomessa oli turvallista ja monipuolista; Yhdysvalloissa ei olisi juurikaan tekemistä. Pojat kokivat isänsä pelottavana ja arvaamattomana.

19. Lausuntojen sisällön perusteella niiden ei voida katsoa osoittavan, että lapset olisivat olleet riittävästi selvillä siitä, mistä on kysymys harkittaessa lasten palauttamista ja mikä merkitys nyt käsiteltävällä asialla on heidän tulevan elämänsä ja siitä mahdollisesti tehtävien ratkaisujen kannalta. Lausuntojen perusteella ei myöskään voida luotettavasti tehdä sellaista päätelmää, että lasten ilmaisemat näkemykset olisivat heidän omaehtoisia, vapaasta tahdosta muodostuneita käsityksiään. Asiassa esitetty muu selvitys, mukaan lukien ranskalaisen Bobignyn alueellisen tuomioistuimen nuorisotuomioistuimen presidentin 22.3.2004 antamasta päätöksestä ilmenevät seikat, ei tue lausunnoista ilmenevää käsitystä A:sta tai lasten ja isän välisistä suhteista. Selvitys ei siten puhu sen puolesta, että edellä viitatut lasten esittämät lausumat perustuisivat objektiivisiin tosiasioihin.

20. Yleisesti tiedetään, että lapsi saattaa helposti myötäillä sen vanhemman käsityksiä, jonka luona hän asuu, etenkin jos yhteydenpito toiseen vanhempaan on syystä tai toisesta ollut vähäistä tai tapahtunut epäsuotuisissa olosuhteissa. Toista vanhempaa koskevien kielteisten käsitysten myötäily saattaa myös vahvistua sitä enemmän, mitä kauemmin mainitunlainen tilanne jatkuu ja mitä huonommat vanhempien välit ovat.

21. Avioero-oikeudenkäynnin yhteydessä lasten etua selvittämään määrätyn Elizabeth M. Youngin notaarille antamasta kertomuksesta voidaan päätellä, että varsinkin vanhempi lapsi on erityisen altis myötäilemään äitinsä käsityksiä. Vaikka hän täyttää pian 13 vuotta, asiassa esitetyn selvityksen valossa ei voida luotettavasti todeta, että hänen ilmaisemansa kanta edustaisi hänen omaa, asianmukaiseen tietoon ja ymmärrykseen sekä riittävän kypsään harkintaan perustuvaa tahtoaan.

22. Nuorempi lapsi on tällä hetkellä vasta 9-vuotias. Tämän ikäisen lapsen kykyä omaehtoiseen harkintaan ja itsenäiseen tahdonmuodostukseen tällaisessa asiassa ja tämän kaltaisissa olosuhteissa ei lähtökohtaisesti voi pitää niin kehittyneenä, että sille voitaisiin yleensä antaa ratkaisevaa merkitystä. Tässä asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida nuoremman lapsen osalta päätyä muunlaiseen johtopäätökseen.

23. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei lasten ilmaisemaa vastustusta voida pitää lapsen huoltolain 34 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisena esteenä lasten palauttamiselle. Korkein oikeus toteaa myös, ettei perustuslain 9 §:n 3 momentista johdu muuta, sillä kysymys ei ole tuossa säännöksessä tarkoitetusta vastoin tahtoa tapahtuvasta siirtämisestä, kun huoltajan hakemuksesta palautetaan lapsi, joka huoltajan tai toisen huoltajansa oikeuksia loukaten on jätetty palauttamatta Suomesta ja jonka ilmaisemalle vastustukselle edellä todetuin perustein ei voida antaa oikeudellista merkitystä.

24. Lisäksi on syytä todeta, että lasten erottaminen toisistaan palautusmääräyksen yhteydessä olisi todennäköisesti omiaan lisäämään niitä ongelmia ja traumaattisia kokemuksia, joita perheen hajoamiseen liittyneet tapahtumat ovat heille aiheuttaneet. Edellä todetun ohella myös tämä näkökohta puhuu sen puolesta, että asia ratkaistaan kummankin lapsen osalta samalla tavoin.

25. Siltä osin kuin B on toistanut väitteensä A:n poikiin kohdistamasta väkivallasta, Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole tullut esiin väitettä tukevia seikkoja, ja katsoo hovioikeuden tavoin, ettei syytä palauttamista koskevan hakemuksen hylkäämiselle ole myöskään tämän väitteen perusteella.

Johtopäätös

26. Asiassa on lain mukaiset perusteet lasten palauttamiselle Yhdysvaltoihin A:n vaatimuksen mukaisesti.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Lapset määrätään heti palautettavaksi Amerikan yhdysvaltoihin.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Leif Sevón sekä oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Kari Raulos, Pertti Välimäki ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Marjatta Berg.